Julkisorganisaatioiden odotetaan yhä vahvemmin ottavan kansalaiset mukaan päätöksentekoon, ja erilaisia osallistamisen muotoja otetaankin käyttöön jatkuvasti. Osallistaminen on vahvasti läsnä nykyisessä hallitusohjelmassa ja esimerkiksi uudistuvassa maankäyttö- ja rakennuslaissa halutaan lisätä kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöönsä.

Lempiaiheemme kartat liittyvät osallistamiseen usein, kun kohteena on kaupunkiympäristö tai vaikkapa luontoalueen ylläpito ja kehittäminen.

Olemme Metsähallituksen innovaatiokumppanina päässeet kehittämään ja kokeilemaan karttapohjaista osallistamista Retkikompassi.fi -nimisen sosiaalisen karttapalvelun avulla. Palvelussa kuka tahansa voi lisätä retkeilyalueen kartalle tunnelmoinnin tai huomion kunnossapitoon tai luontoon liittyen, kuvan kera tai ilman.

Pilotissa on haettu vastauksia isoon kysymykseen siitä, onko karttapohjainen osallistaminen ja vuorovaikutus yleensä tarpeellista ja käyttäjille luontevaa. Yksityiskohtatasolla kokeilun aikana on haettu vastauksia esimerkiksi siihen, saadaanko enemmän kommentteja, kun pakollinen rekisteröityminen sisältöä lisätessä poistetaan, tai että onko henkilökunnalle luonnollisempaa vastata julkisesti pelkällä etunimellä vai koko nimellä. Yksinkertaisuudella ja yksityiskohdilla on väliä, jos halutaan saada vuorovaikutusta aikaan.

Vuorovaikutusta syntyy vuorovaikuttamalla

Oli palvelun käyttäminen tehty miten helpoksi hyvänsä, tarvitaan vuorovaikutukseen edelleen vähintään kaksi aktiivista osapuolta. Käyttäjien tavoittamiseksi tarvitaan viestintää ja ennen kaikkea käyttäjille hyvä syy osallistua toimintaan tai keskusteluun. Lisäksi käyttäjien tuottamaan sisältöön on hyvä reagoida ja tehdä esiin tulleille asioille käytännössäkin jotain. Ilman työtä ja muutosta totuttuihin toimintatapohin ei osallistamisen hedelmiä poimita.

Kokemuksemme mukaan ihmiset todella osallistuvat, kun siihen on aihetta tai heitä pyydetään osallistumaan johonkin yhteisesti tärkeän aiheen kehittämiseen. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa pyydettiin ihmisiä raportoimaan ihmisten tekemistä laittomista tulipaikoista. Viikon aikana palvelun yhteenlaskettujen sisältöjen määrä moninkertaistui. Vastaava analogia on havaittu myös käyttäytymistieteissä, ihmisille on helpompaa valita esillä olevista vaihtoehdoista, kun kaivella avoimeen vastaukseen sisältöä muistinsa lokeroista (recognition over recall).

Miten kartat voisivat palvella kuntanne asukkaiden osallistamisessa?